Maailman parasta

Maailman paras synttärilahja (ainakin kyseiselle sankarille) on uudet villasukat. Näiden ohje on Cookie A.:n kirjasta Sock Innovation. Sehän on suomeksikin julkaistu, mutta nyt en muista enkä löydä suomenkielistä nimeä. Malli on Milo ja tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että palmikothan menee sukissa ihan eri tavoin; molemmissa tuli virhe, mutta eri kohtaan :) En jaksanut välittää, ja tämä oli mukavaa vaihtelua pitsiympyröille, joita teen 0,75 mm:n virkkuukoukulla (2,5 mm:n sukkapuikot on sen jälkeen TOSI paksut).

Nyt on muutakin maailman parasta ilmassa, nimittäin pannukakku. En ole mikään himokokkaaja, mutta tykkään häärätä keittiössä. Tämän illan tenttituskaa lievittää bloggauksen lisäksi maailman paras pannari. Netissähän ohjeita on yllin kyllin, mutta mä väitän, että niiden muiden sijaan tää on maailman paras.

Mun pannarin "salaisuus" on se, ettei itse pannarissa ole rasvaa lainkaan, mutta uunivuokaan laitetaan reilu nokare voita tai margariinia ja se sulatetaan uunissa. Sen jälkeen vuoka voidellaan sillä ja päälle kaadetaan taikina. Näin tulee ihanan mehevä ja rapea kullankeltainen pohja. Tämä ohje on n. puolikkaalle pellilliselle. Meillä tehdään uunivuokaan, koska pellillinen kahdelle olisi suorastaan kohtuutonta. Tai no, tulisihan se syötyä, mutta parempi näin. Taikinan ohjeen yhdistelen sitten usein eri nettilähteistä, mutta jotenkin näin se tänään meni:

2 dl venhäjauhoja,

0,5 dl sokeria,

1 tl vaniljasokeria,

1 tl leivinjauhetta ja

ripaus suolaa

sekoitetaan kulhossa.

Päälle kaadetaan 2 dl maitoa ja sekoitetaan hyvin. Kun taikina on tasaista, lisätään

2 dl maitoa tai vettä ja

2 munaa.

Valmis taikina kaadetaan lämpimään voideltuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa 20-30 minuuttia. Päälle voi ennen paistamista laittaa vielä muutaman voi/margariininokareen. Tupla-annoksesta tulisi varmaan pellillinen, mutta sokerin määrän voi ihan hyvin jättää tuohon. Mun mielestä on mukavampaa, kun makeuttaa sen jälkeenpäin lautasella vaikkapa mansikoilla. Tänään kaveriksi tuli mustikoita ja nyt siirryn kasvatussosiologian pariin, jotta jatkossakin olisi varaa herkutella...

Käyttöideoita kaivataan!

Koristelin muutaman feta- ja pestopurkin pitsiteipillä. Nyt pitäs vaan keksiä mihin niitä käyttäisi. Ajatuksena oli keräillä noita kesällä juhlittaviin häihin, koska sopivat mainiosti mun visioihin, mutta mitä ihmettä sinne laitetaan? Teipit löytyivät muuten teippitarhasta!

Labratakin eläkevuodet

Pieni tiedemies haaveili labratakista, isompi totesi, ettei valmistumisen jälkeen ole tarvinnut enää omaansa. Sakset ja ratkoja hoitivat homman. Veikkaan, että takin "eläkevuosista" tulee toimeliaita. Ehkä jopa toimeliaampia kuin niistä työvuosista.

Isompi tiedemies viimestä kertaa takissaan, jota on paikattu kukkasilla :)

Muodonmuutos pienemmäksi!

Einstein-ilme!

Ja tutkimukset jatkuvat...

Sähkökokeet vaativat keskittymistä!

Kesää talven keskelle

Pikkusiskolle tein pyynnöstä minuuttimekon, vähän kesämekkofiilistelyä tammikuuhun! Ohjehan on Surrur-kirjasta (katso myös vihreä minuuttimekko). En jaksanut pukea mekkoa päälleni, joten mies tässä ystävällisesti toimii mallina vyölle, tyylikästä (haluaiskohan se itselleenkin...) :)

Lopuksi hieman esimakua tekeillä olevasta projektista. Se on kyllä niin pitkä, ettei lopputulosta näytetä varmaan vielä muutamaan kuukauteen...

 

Joulukalenteri

2-vuotiaalle ommeltiin äidin kanssa joulukalenteri, johon piilotettiin laminoituja valokuvia sukulaisista, nerokasta. Nyt oppii kaikkien nimet... Taustalla on Marimekon Satumetsä-kangas ja luukut ovat jämäpaloista.

Leluja

Tein serkkulapsille hernepussihenkisiä leluja, joilla on naamat, jalat ja korvat :) Sisällä on puuroriisiä ja vanua, ei siis pesunkestävää tavaraa... Kahteen näistä laitoin riisit kuitenkin muovipussin sisään, mutta se vie pois hernepussimaisuutta ja heiteltävyys heikkenee (Juho innostui testailemaan ahkerasti jo kotona). Tuota yhtä kuvasin olohuoneessa Hupsistarallaa-Valpurin hengessä.

Tämä sai kaverin, Uppis tosin näyttää vähän surkealta.

 

Ompelukerho tekee jotain

Tiistaina ompelukerho kokoontui ensimmäistä kertaa meidän uudessa kodissa. Ompelukerho on kyllä viime aikoina muuttunut aktiivisemmaksi siinä mielessä, että se kokoontuu useammin, mutta samalla itse ompelu on jäänyt kovin vähäiseksi. Yleensä ihmetellään, jos jollain on ylipäänsä joku käsityö tai askartelu mukana.

Nytpä päätin muuttaa asian, ja keksin kerholle jotain tekemistä! Perjantain pikkujouluja silmällä pitäen askartelimme käsilaukut karkkipapereista (jotta saatiin se syömispuoli myös mukaan). Harmi vaan, että ompelukone päätti hajota kesken ompelun, ja vain yksi vieraista sai laukkunsa valmiiksi :( Tässä näytillä nyt mariannelaukku ja hopeinen laukku, jonka tein malliksi jo aikaisemmin. Molemmat olivat käytössä pikkujouluissa!

Netistä löytyy lukuisia vinkkejä karkkipaperiompeluun, minä tein näin:

• Liimaa mieluisat karkkipaperit kankaalle. Käytin vanhoja lakanoita. Kangas voi olla reilusti isompi kuin karkkipaperien pinta-ala. Liimaa paperit muutama milli reunoistaan toistensa päälle siten, että päältä mahtuu ompelemaan. Käytä puikkoliimaa, ei siis sellaista nestemäistä, koska sitä tulee ihan liikaa.
• Ompele reunoista ja päällekkäiskohdista suoralla (pitkä tikki).
• Leikkaa ylimääräiset kankaasta pois ja leikkaa vähän isompi pala muovia. Se on jotain sellaista, jota mummot pitää pöytäliinan päällä. Löytyi ainakin Kodin Ykkösestä kangasosastolta.
• Ompele muovi kiinni suoralla muutamasta kohtaa (Ei oo pakko, jos on taitava. Mä en oo.)
• Ompele vetoketju ja sivusaumat.