Pipoja

Nämä taisin tehdä äidin kanssa pääsiäisenä ja kaikki ovat olleet kovassa käytössä. Pilkullisen kaava muistaakseni Ottobren, mutta en ole varma, sain sen kopioituna äidiltä. Etanalippis on Noshin lippapipo hieman pienennettynä vauvakokoon ja huivi on ihan yksinkertainen neliön muotoinen jossa toisella puolella on etanaa ja toisella raitaa. Kahdessa kulmassa on nepparit, mutta voisi laittaa yhden lisää, jotta huivia saisi hieman tiukemmalle ja paremmin kaulaa suojaavaksi. Lippapipoa voisi myös tuunata solmimisnauhoilla, koska mikään ei pysy Vadelman päässä ilman nauhoja. Pilkullinen on erinomainen pyöräkypärän alla: suojaa hyvin korvia ja poskiakin, ja kangas on tosi ohutta, joten kypärän saa hyvin tiiviisti päähän. Kankaat ovat äidin varastoista, etana ilmeisesti vanhaa me&i -lakanaa.

Söpöt puput

Tein kaverin vauvalle haalarin. Vauvan piti olla poika, mutta se osoittautuikin tytöksi, joten päätin irroitella kunnolla vaaleanpunaisella! Ohje on Ottobresta (6/2013) ja kangas Murun. Punainen resori Eurokankaasta. Sitä taidettiin myydä nimellä putkitrikoo, ei siis ole varsinaista resoria vaan vähän ohuempaa. Totesin sen resoria kätevämmäksi noiden neppareiden kanssa, kun mulla ei tahdo nepparit pysyä noissa kanteissa kiinni kun resorin kanssa tulee niin paksua. Pahoittelen kännykkäkuvien laatua. Haalarin viimeistelin automatkalla kaverin luokse, eikä kunnon kameraa tietenkään ollut mukana :) Lisäksi bloggerissa ei pysty näköjään kääntämään noita kuvia, ja se laittaa ne väärinpäin, vaikka ihan takuulla äsken käänsin ne oikein ja tallensin kuvankäsittelyohjelmassa. Plääh. Vähän aivojumppaa lukijoille.

Ja vaaleanpunaisella jatketaan. Pikkusisko sai nimipäivälahjaksi huivin. Oon tehnyt tän joskus aikoja sitten, ja nyt löysin sen päättelemättömänä laatikosta. Mulla ei ole mitään hajua mitä lanka on tai mistä ohje on löydetty, mahdollisesti omasta päästä. Lanka on joka tapauksessa aivan ihanan sileää ja pehmeää, oliskohan jotain silkkivillaa. Tämäkään kuva ei näköjään käänny, kääntäkää päätänne.

Minuuttimekko ja muita räpellyksiä

Sain vihdoin uudessa kodissa omankin tietokoneen nettiin, joten pääsen bloggaamaan! Nyt tuleekin paljon juttuja. Kesäloma (osa 1) meni pyöräillessä Mikkelistä Joensuuhun.

Näytä Pyöräretki Anttola-Joensuu suuremmalla kartalla

Mä inhoan meidän ilmoitustaulua, koska se on ruma ja rikki, mutta täällä asuu herra x, jonka mielestä se on aivan välttämätön, koska sinne laitetaan kaikki tärkeät laput. Ratkaisu: päällystetään taulu kivalla kankaalla, jollon se näyttää kivalta, kelpaa mulle, mutta palvelee myös alkuperäisessä tarkoituksessaan. Huomaattehan, kuinka monta tärkeää lappua siellä jo on ;)

Ostin Surrur-kirjan ja väkersin minuuttimekon ja sille vyön. Ei kyllä valmistunut ihan minuutissa, mutta on se kiva silti.

Tein myös räätälinliivin samasta kirjasta. Yleensä teen s-kokoisen yläosan, mutta tässä se oli kyllä ihan nukenvaatekokoa, tein l-koon liivin ja tuli sopiva.

Juhannus meni kotosalla äidin kangaslaatikoilla. Edellämainitun kirjan innoittamana keksimme monia tapoja käyttää kankaanpaloja ilman ompelukonetta.

Lisäksi kuva tekemästäni joululahjasta, jota en oo vaan muistanut kuvata aiemmin. Ohje on ihan omasta päästä (ja kainaloaukoista tulikin sit liian pienet...) ja lankaa en enää muista (joku ohut alpakkalanka). Keskellä kulkee pieni ja huomaamaton palmikko.

Tällä hetkellä puuhailen muutaman tilkkutyön parissa. Vuosia sitten, kun olin "Pikku-Elli", äiti teki tilkkutyötä ja mä autoin silittämällä ja leikkaamalla langanpätkiä. Totesin äsken, että tarvitsisin nyt Pikku-Ellin. Harmi, että niiden valmistukseen menee n. 10 vuotta ja huomattavan paljon vaivaa.

Shallowtail Shawl

Äiti antoi lankaa ja mä tein sille tällaisen. Ohje on täältä. Tällä kertaa mulla on tyylikäs miesmalli! Viimeisessä kuvassa aiheeseen mitenkään liittymätön pikkuveljen kanssa askarreltu hämähäkkikakku.

 

Kernel-huivi

Tein tällaisen!

Malli on Kernel ja lankana BC Garn Soft Silk. Väri oli melko hankala kuvattava. Oikeasti se on vähän tummempi, mutta kuvissa näyttää jotenkin liian kirkkaalta ja vaalealta. Oikea sävy on ekassa kuvassa ehkä tuolla ylhäällä henkarin vieressä oikealla... Yritin etsiä netistä hyvää kuvaa tuosta langasta, mutta kyllä se muissakin kuvissa näyttää yhtä vaalealta, joten ehkä kukaan muukaan ei osaa :S Oon joskus aiemmin tulostanut tän ohjeen, ja nyt näin siitä aivan ihanan version täällä, joten innostuin itsekin kokeilemaan. Mun huivi on tosin alkuperäistä hieman kapeampi, koska pelkäsin, ettei lanka riitä kovin pitkään.

Tämä nuhanenä on sairastelun lomassa neulonut myös yhdet sukat, kuka jaksaisi ottaa niistä muutaman kuvan? Lisäksi olen puuhaillut kahden joululahjan parissa. Ja tarkoitus ei todellakaan ole neuloa jättimäistä vuorta joululahjoja, mulla vaan sattui olemaan sopivat tarpeet ja hyvä idea käsien ulottuvilla, eikä mitään muuta tekemistä.

"The hat makes the woman, and the woman makes the hat!"

Otsikko on lainattu mun uudesta hattukirjasta, jonka sain eilen synttärilahjaksi :) Eteisen naulakon hylly on alkanut salakavalasti täyttyä erilaisista huiveista, ja kirjassa oli niin hauskoja ja erikoisia ideoita, että arvelen naulakon tilanteen pahenevan jatkossa. Ihana piristys muutoin rankkaan ja työntäyteiseen viikonloppuun...

Tulin Ruotsista viikko sitten, mutta kiirettä on pitänyt ja siksi reissussa valmistunut huivi pääsee blogiinkin vasta nyt. Ohje on omasta päästä. En muista aiemmin neuloneeni minkäänlaista patenttineuletta, ja päätin kokeilla. Seurasin ohjetta yhdestä kirjasta, mutta varmaan väärin, koska tää näyttää erilaiselta kuin kirjassa :) Sillä ei kuitenkaan ole väliä, koska lopputuloksessa ei ole mitään vikaa. Kuten jossain aiemmin kerroinkin, päätin tässä kokeilla myös helmien neulomista mukaan. Helmet piti pujottaa lankaan ennen neuleen aloittamista, ja kohtasin vähän kärsivällisyysongelmia siinä puuhassa. Ensimmäinen ongelmahan on saada lanka pujotettua sellaiseen neulaan, joka on riittävän ohut mahtuakseen helmen läpi. Seuraava ongelma on pujottaa 200-300 helmeä lankaan kun helmet pyörivät pöydällä ja tippuvat lattialle (maton koloissa niitä on varmaan edelleen). Pujotin ensin puolet, neuloin ne, katkaisin langan ja pujotin sen jälkeen loput.

Lanka on ohutta Pirkkalankaa (kts. edellinen kirjoitus). Ostin noita kullanhohtoisia helmiä, koska ne olivat sopivan kokoisia: tarpeeksi pieniä helmiä riittävän suurella reiällä, jotta langan mahtuu pujottamaan helmen läpi. Kotona mietin, että mitä mä nyt tän värisillä helmillä teen, kunnes ne sattuivat pöydälle vihreän langan viereen. Lopputulos on mun mielestä aika onnistunut: hitunen jotain ylellisyyden tapaista muuten niin arkiseen huiviin.

Tämän jälkeen puikoille on päässyt lahjahuivi ja kalapipo, niistä juttua mahdollisesti jo ensi viikolla.

Huivia toisensa perään...

Tässä tulee nyt viimeistellyt huivit:

Ensimmäinen on tehty mallia nimeltä Haruni soveltaen (en jaksa etsiä linkkiä, Ravelrystä löytyy). Tein tuosta hieman pienemmän kuin alkuperäinen. Lankana Pirkanmaan Kotityö Oy:n ohut Pirkkalanka, ja sävy on vähän kirkkaampi kuin mitä kuvassa näyttää olevan eli joku sellainen keväänvihreä. Tämä oli aika nopeaa neulottavaa, ja reunan kuvioista tykkään tosi paljon! Varsinkin nuo keskellä (kolmion kärjessä) olevat 4 "lehteä" ovat komean näköiset. Ostin lankaa varmuuden vuoksi 2 vyyhtiä, mutta huiviin meni lopulta vain yksi ja nyt mulla olis vielä toinen vihreä kerä. Aloinkin tekemään siitä patenttineulekaulaliinaa, johon tulee helmiä mukaan. Lanka on todella mukavaa neulottavaa, tasaista ja napakkaa. Lisäksi mulla olis varastossa samaa lankaa oranssi ja keltainen vyyhti, joista taisinkin jo joskus aiemmin laittaa kuvan tänne.

Seuraava huivi on mulle itselleni valmistujaisjuhliin, kuten aiemmin kerroinkin. Lankana Cascade Yarnsin Lace Alpaca, jota sain äidiltä joululahjaksi. Tosi kevyt ja riittoisa lanka. Tähän meni yksi 50 gramman kerä. Ohje on Empulta lainatusta kirjasta Knitted Lace of Estonia ja löytyy sieltä nimellä Peacock Tail and Leaf Scarf. Vaikkei vaaleanpunainen olekaan mun suosikkiväri, niin tuo sävy on kyllä tosi kaunis. Tässä sitä taas nähdään, etten mä voi nimetä inhokki- tai lempiväriäni, kun kaikista löytyy kuitenkin joku ihana ja joku ruma sävy :) Edellisessä kirjoituksessa kerroin yllättyneeni siitä, ettei kappaleiden yhdistäminen silmukoita jäljitellen ollutkaan kovin vaikeaa ja ajattelinkin soveltaa sitä myös tekeillä olevassa kaulaliinassani.

Nyt lähden Lapin lumille puikoilla edellä mainittu helmikaulaliina!

Terveiset Englannista!

Viime viikolla kävin Nottinghamissa. Haaveena oli löytää lankakauppa, ja katselin knitmapista vaihtoehtoja. Yksi kauppa näytti olevan kaupungin keskustassa, muihin olis pitänyt löytää bussilla. Kauppa oli kuitenkin pettymys: muutama neliö tilaa, hyllyssä oli Noroa ja jotain muuta, ehkä kymmentä eri lankaa yhteensä :( Suurin osa reissulla kohtaamastani villasta kulki siis neljällä jalalla ja sanoi 'mää' (ja kakki niin paljon, että kenkiä sai hetken putsata kävelyn jälkeen). Kuvat ovat Peak Districtin kansallispuistosta, jossa kävimme vaeltamassa. Vaellusreitit kulkivat lammasaitauksissa. Viikonloppuna suuntaan kulkuni Suomen Lappiin, täytyy alkaa jo valitsemaan neulottavaa junamatkalle.

Matkalla näytin liikennevälineissä kanssamatkustajille ahkerasti kudonnan mallia ja sen johdosta vaaleanpunainen huivini alkaa olla valmis. Tässä projektissa meni aika pitkään, taisin aloittaa sen jo helmikuun alussa. Gradu tosin vei aikaa helmikuussa, mutta ahkeroinnin myötä musta tulee ensi viikolla maisteri, ja tästä huivista taitaa tulla valmistujaisjuhlahuivi. Uusi tuttavuus oli 'kitchener stitch', jolla huivin pääty ommeltiin keskiosaan kiinni (havainnollisempia kuvia  laitan kunhan huivi on viimeistelty). Luin knittystä ohjetta, ja olin jo aivan varma, etten saa ikinä mitään järkevää aikaiseksi. Ohjeessa varoiteltiin siitä ja tästä ja tuosta, ja kehoitettiin tekemään pari mallikappaletta ensin ja kaikkea muuta. Minähän en jaksanut testailla, vaan kävin suoraan käsiksi huiviin. Lopputulos on mainio, eikä tekniikka ollut todellakaan niin hankalaa kuin ohjeessa annettiin ymmärtää :) Oikeanpuolimmaisessa kuvassa yksi kerros on siis sellainen, jossa reunakappale on yhdistetty keskiosaan ko. tekniikalla, mutta voittekin arvailla mikä se noista kerroksista on, ei nimittäin näy kovinkaan helposti!

Lisäksi ennen reissua sain valmiiksi Haruni-huivin, jota kutsun itse Hanuriksi, koska luen tuon nimen aina väärin :) Huivikuvia tulee lisää kunhan huivit on viimeistelty.

Kaulahuivi

Tässä tulee viimeisin tuotokseni. Siitä tuli ihana, ja se taitaa mennä lahjaksi. Ohje on kaverin kirjasta Knitted Lace of Estonia. Lankana Gjestal Maija, tykkään tosta väristä aika lailla. Itseä oli hankala kuvata, joten malliksi pääsi olohuoneen jalkalamppu.

Revontuli-huivi ja vähän pöllöyttä

Naapurit olis varmaan ihmetelleet jos olisivat nähneet mitä meillä tapahtui tänä aamuna: kuudelta sunnuntaiaamuna nainen pesee vessassa alusvaatteisillaan hampaita ja polkee samaan aikaan vimmatusti pyyhemyttyä. Yritin vain ehtiä pingottaa Revontuli-huivin ennen töihin lähtöä :) Ja ehdinkin. Töistä tullessa olin jo unohtanut koko jutun ja syötyäni aloin suunnitella päiväunia, mutta patjalla odotti yllätys. Sitten pitikin ottaa kuvia ja näpyttää tietokoneella.

Mun luottokuvaaja viihtyy tän viikonlopun Tampereella, joten mun piti ottaa kuvia itse itsestäni, mikä osoittautui melko haastavaksi. Yhteensä 70 itselaukaisijalla otettua kuvaa ja yhden kelpuutin tänne näytille. Sekin on aika rankasti rajattu. Lisäksi kamera tippui lattialle kahdesti (ehjä on edelleen, huh). Huivista tuli yllättävän iso. Jos olisi tajunnut tuon tekovaiheessa, olisin jättänyt pienemmäksi. 40 cm:n pyöröpuikolla sitä vaan oli vaikea hahmottaa... Sen takia sängyn päältä kuvatessa huivi ei millään mahtunut kokonaisuudessaan kuvaan :(

Lanka on priima woolia ja mulla on ollut toi lojumassa laatikon pohjalla jo aika pitkään. Siitä piti tulla ensin vinoruutuneule, mutta äh, lanka on aivan liian karheaa ja epätasaista puseroksi, vaikkakin tuo harvaan vaihtuva väri sopi ruutujuttuun todella hyvin. Oli vaikea keksiä mitään, missä värit pääsisivät oikeuksiinsa, raidoista kun tulee niin kamalan leveitä. Tässä värit kuitenkin näkyvät ihanasti, juuri kuten toivoinkin. Reunaan sattui viimeisenä vielä aivan ohut, yhden kerroksen korkuinen keltainen raita, joka mukavasti rajaa tuota reunaa.

Nyt pitäis sit vaan keksiä missä ja kuka tätä käyttää, mun makuun taitaa olla liian iso. Toisaalta em. luottokuvaajaani lainaten: "kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon takapuolessa, koska se ehtii sulaa ennen kuin siihen tottuu".

Tekeillä on myös pöllöpaita, joka onkin suuren puikkokoon ja paksuhkon langan ansiosta valmistunut hurjaa vauhtia. Luulin tilaavani jotain sellaista lämpimän oranssia lankaa, mutta postista tulikin enemmän ruskeaa. Onneksi tykkään tuosta väristä koko ajan enemmän :)