Pöllöt korvilla

Kummityttö oli kirjoittanut pukille toivovansa pöllö-korvaläppiä. Mitä tehdään, kun aikaa on käytettävissä yksi iltavuoro ja sen jälkeinen aika kotona ennen nukkumaanmenoa? Kävin juosten (kirjaimellisesti, rattaiden kanssa) Lindexiltä ihanat pörrökorvaläpät ja virkkasin leppoisan päivystysvuoron aikana neljä pöllöä puuvillalangasta, koristeet suiroksi leikattua heijastinkangasta. Illalla kotiin tultuani surautin merinoneuloksesta huivin ja liimasin pöllöt kiinni ohuesti erikeepperillä. Liiman kuivuttua kiinnitin ne vielä käsin ommellen. Toivottavasti näistä tuli mieluisat!

Häämekko

Tässä se nyt on, mun hääpukuni. Virkkuuhommat aloitin viime jouluna, ja valmista tuli elokuussa, edellisenä iltana ennen häitä. Osa pitseistä on muualta saatuja ja muiden ompelemia. Itse olen tehnyt ehkä vähän yli puolet. Pitsiohjeita löytyi valtavasti lähimmän S-marketin ja Prisman hyllyltä pitsilehdistä. En ole tajunnut kuinka paljon niitä julkaistaankaan. Alla oleva vihreä mekko on vanhasta Moda-lehden ohjeesta, jota olen käyttänyt aiemminkin. Kangas oli kallein osuus koko projektissa, mutta se on aivan ihanan tuntuista silkkiä. Ja alkuperäinen idea oli tietenkin täältä. 

Kengät värjättiin kankaan väriseksi, ja valkoinen silkkibolero syntyi 2 päivää ennen häitä jotain t-paitakaavaa soveltamalla. Tärkeä ominaisuus mekossa oli sen soveltuvuus pyörällä ajoon. Tyllialushameesta kerroinkin jo aiemmin. Pitsien sovitus puvun päälle ja oikeaan muotoon ompelu oli yllättävän vaikeaa (kuva, jossa makaan olohuoneen lattialla, kaverit pistelee nuppineuloilla pitsejä kiinni kankaaseen). Lopputulokseen oon kuitenkin tosi tyytyväinen, enkä osaisi muunlaista pukua enää päälleni kuvitellakaan! Ylin + kaksi alinta kuvaa (c) Antti Halinen.

Onneksi!

Onneksi olen aina pitänyt palapeleistä. Helmaan on hankala sovitella pyörylöitä, vaikka luulin sitä helpommaksi kuin yläosaa. Yläosassa mulla oli tosin kaveri apuna, kun itse toimin mallinukkena. Maaliviiva häämöttää, ja kesäflunssan myötä tullut sairasloma + Teho-osasto DVD:t saavat työn pikkuhiljaa etenemään.

Etenee...

Lisää pitsiä

Koska tunnelin päässä näkyy jo valoa, voin paljastaa pitsiympyröiden takana olevan idean. Bongasin tämän netistä joskus pari vuotta sitten, enkä ole sen jälkeen enää muunlaista hääpukua osannut päälläni kuvitella. Kävin liikkeessä sovittamassa perinteisempiä malleja, mutta ajatukset saivat vaan vahvistusta siellä. Pitkät mekot olivat tosi painavia, ahdistavia ja varmasti tositilanteessa myös kuumia. Kaupasta löysin yhden, joka olisi voinut päästä mun päälle, ja sekin oli vain polvimittainen. Haluan ylhäältä istuvan ja vyötäröltä levenevän, ei mitään merenneitomalleja, joten puku on myös melko helppo ommella. Halusin myös sellaisen mekon, jota voi käyttää myöhemminkin, joten ajatuksena on käyttää vihreää osaa sellaisenaan. Pitsejä pitää tehdä vielä roimasti lisää, mutta vihreä mekko on lähes valmis.

Kuva täältä.

Virkkaushommat aloitin joulun tienoilla ja äskettäin pesin, tärkkäsin ja pingotin ensimmäisen erän. Sen jälkeen sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa mennään, eli veikkaisin että noin neljäsosa niistä on valmiina. Alla on myös vihreä kangas, josta mekko on tehty. Nuppineuloja piti välillä ostaa lisää, kun loppuivat kesken! Viimeisenä on vielä kuva osaprojektista nimeltä tyllihame. Siitä voisi kirjoittaa kymmenosaisen romaanin, jos työn määrä yhtään korreloi blogitekstin pituuden kanssa.

Kesää talven keskelle

Pikkusiskolle tein pyynnöstä minuuttimekon, vähän kesämekkofiilistelyä tammikuuhun! Ohjehan on Surrur-kirjasta (katso myös vihreä minuuttimekko). En jaksanut pukea mekkoa päälleni, joten mies tässä ystävällisesti toimii mallina vyölle, tyylikästä (haluaiskohan se itselleenkin...) :)

Lopuksi hieman esimakua tekeillä olevasta projektista. Se on kyllä niin pitkä, ettei lopputulosta näytetä varmaan vielä muutamaan kuukauteen...

 

Mariolle kavereita!

Koopa troopa odottaa pikkuveljeä, joka tulee ekan kerran meille yökylään.

Lisää tilkkupeittoja, mekko ja muutama kirjauutuus

Otin loppukirin tilkkupeittokampanjassa ja tein vielä kaksi peittoa lisää. Nyt sitten vaan lauantaina senaatintorille! Sää näyttäisi poutaiselta :)

Äiti vinkkasi kivasta mekko-ohjeesta, ja niin syntyi kummitytölle mekko (Ottobre 3/2011). Ohje oli helppo ja hyvä! Ei saa muuten kertoa tytölle, koska tää ei oo vielä päässyt perille saakka.

Pilkut näyttivät hassuilta tästä kuvakulmasta:

Ostin Suomalaisen Kirjakaupan alesta muutaman opuksen: 

Yoshiko Tsukiori: Ihanat mekot ja tunikat

Tytti Huhtaniska, Milla von Konow: Ihanat lahjat

lisäksi kirpparilta löytyi Kauneimmat käsityöt -tietokirjasarjan toinen osa 3 eurolla :)

Mekkokirja on täynnä toinen toistaan nätimpiä malleja, mutta siitä on jauhettu muissakin blogeissa, joten ei siitä sen enempää. Varsinkaan kun en oo vielä tehnyt siitä mitään. Lahjakirjasta sen sijaan: en oo ikinä tajunnut panostaa lahjojen paketointiin, mutta Ihanat lahjat on pullollaan kivoja ideoita. Myös sellaisia, joihin ei tarvii välttämättä kolmea kiloa erikoista Japanista tilattua paperia ja tietynlaisia naruja, joita tekee tietyn afrikkalaiskylän naiset... Tässä muutama kuva:

Kauneimmat käsityöt -sarjan toinen osa keskittyy kirjontaan ja pitseihin... (alan selkeesti mummoutua) Mutta oikeesti musta olis kyllä kiva osata kaikenlaista. Ensimmäinen osahan mulla onkin jo.

Tilkkupeittoja

Osallistun jämälankoineni Novitan ynnä muiden kampanjaan, jossa tehdään (tai ainakin yritetään tehdä) maailman suurin tilkkupeitto. Kaksi peittoa pistin jo postiin ja tällä viikolla innostuin tekemään vielä kaksi lisää. Saa nähdä valmistuvatko ensi viikolla, jolloin ne pitää viimeistään lähettää. 

Pikkusisko sai koirankantokassin jämäkankaista (Suuri käsityölehti 8/2011).

Habitaresta nappasin kauan kaivatun korutelineen.

Meillä on vähän sotkua.