Joulukalenteritehtaalta päivää!

Viime vuonna syntyi tällainen yhdelle serkulle, ja nyt tein kaksi lisää. Kalenteri on täytetty laminoiduilla sukulaisten valokuvilla. Sanottakoon vielä, että kalenterien saajat ovat vasta kaksivuotiaita, kouluikäisille tämä ei varmaan enää toimisi... :) Toinen näistä asuu Saksassa eikä näe Suomen sukulaisia kovin usein, joten nyt voi sitten opetella niiden nimet kuitenkin :)

Taskujen reunat on käännetty pikapaltteella ja numerot liimattu kiinni kaksipuoleisella liimaharsolla. Kalenterin yläreunassa on ripustuslenkit ja myös kapea kuja, jotta sen saa ripustettua haluamallaan tavalla.  

Vaikka paljon on pieniä osia, niin ei siis ollut kovin työläs ja sain vieläpä apuja numeroiden leikkuuseen :) Mies tosin ei jättänyt epäselväksi kuinka paljon sitä kiinnosti. Neljän numeron jälkeen kun ojensin seuraavaa palaa: "Mitä, onko näitä vielä lisää?!" Niin, joulukalentereissahan on yleensä 24 luukkua ja vain yhdeksässä selviää yhdellä numerolla. Jos vielä tekee kaksi kalenteria, niin en ihan ymmärrä miten siitä selviäisi neljällä numerolla :S

Lasinalusia

Uusi hieno sohvapöytä tarvitsee tietysti myös lasinalusia. Astioiden kolauttelu pöytälasiin säikäyttää joka kerta, joten isä teki meille vanerisia ympyröitä, jotka päällystettiin makuuhuoneen tapetin jämillä. Tapetista vaan sopivan kokoisia paloja ja decoupage-lakkaa päälle. Helppoa kuin heinänteko! En tosin tiedä kuinka helppoa on heinänteko. Lakkaa taidettiin laittaa 2-3 kerrosta. Alimmassa kuvassa vielä makuuhuoneen tapetti kokonaisuudessaan.

Käyttöideoita kaivataan!

Koristelin muutaman feta- ja pestopurkin pitsiteipillä. Nyt pitäs vaan keksiä mihin niitä käyttäisi. Ajatuksena oli keräillä noita kesällä juhlittaviin häihin, koska sopivat mainiosti mun visioihin, mutta mitä ihmettä sinne laitetaan? Teipit löytyivät muuten teippitarhasta!

Ompelukerho tekee jotain

Tiistaina ompelukerho kokoontui ensimmäistä kertaa meidän uudessa kodissa. Ompelukerho on kyllä viime aikoina muuttunut aktiivisemmaksi siinä mielessä, että se kokoontuu useammin, mutta samalla itse ompelu on jäänyt kovin vähäiseksi. Yleensä ihmetellään, jos jollain on ylipäänsä joku käsityö tai askartelu mukana.

Nytpä päätin muuttaa asian, ja keksin kerholle jotain tekemistä! Perjantain pikkujouluja silmällä pitäen askartelimme käsilaukut karkkipapereista (jotta saatiin se syömispuoli myös mukaan). Harmi vaan, että ompelukone päätti hajota kesken ompelun, ja vain yksi vieraista sai laukkunsa valmiiksi :( Tässä näytillä nyt mariannelaukku ja hopeinen laukku, jonka tein malliksi jo aikaisemmin. Molemmat olivat käytössä pikkujouluissa!

Netistä löytyy lukuisia vinkkejä karkkipaperiompeluun, minä tein näin:

• Liimaa mieluisat karkkipaperit kankaalle. Käytin vanhoja lakanoita. Kangas voi olla reilusti isompi kuin karkkipaperien pinta-ala. Liimaa paperit muutama milli reunoistaan toistensa päälle siten, että päältä mahtuu ompelemaan. Käytä puikkoliimaa, ei siis sellaista nestemäistä, koska sitä tulee ihan liikaa.
• Ompele reunoista ja päällekkäiskohdista suoralla (pitkä tikki).
• Leikkaa ylimääräiset kankaasta pois ja leikkaa vähän isompi pala muovia. Se on jotain sellaista, jota mummot pitää pöytäliinan päällä. Löytyi ainakin Kodin Ykkösestä kangasosastolta.
• Ompele muovi kiinni suoralla muutamasta kohtaa (Ei oo pakko, jos on taitava. Mä en oo.)
• Ompele vetoketju ja sivusaumat.

Lisää tilkkupeittoja, mekko ja muutama kirjauutuus

Otin loppukirin tilkkupeittokampanjassa ja tein vielä kaksi peittoa lisää. Nyt sitten vaan lauantaina senaatintorille! Sää näyttäisi poutaiselta :)

Äiti vinkkasi kivasta mekko-ohjeesta, ja niin syntyi kummitytölle mekko (Ottobre 3/2011). Ohje oli helppo ja hyvä! Ei saa muuten kertoa tytölle, koska tää ei oo vielä päässyt perille saakka.

Pilkut näyttivät hassuilta tästä kuvakulmasta:

Ostin Suomalaisen Kirjakaupan alesta muutaman opuksen: 

Yoshiko Tsukiori: Ihanat mekot ja tunikat

Tytti Huhtaniska, Milla von Konow: Ihanat lahjat

lisäksi kirpparilta löytyi Kauneimmat käsityöt -tietokirjasarjan toinen osa 3 eurolla :)

Mekkokirja on täynnä toinen toistaan nätimpiä malleja, mutta siitä on jauhettu muissakin blogeissa, joten ei siitä sen enempää. Varsinkaan kun en oo vielä tehnyt siitä mitään. Lahjakirjasta sen sijaan: en oo ikinä tajunnut panostaa lahjojen paketointiin, mutta Ihanat lahjat on pullollaan kivoja ideoita. Myös sellaisia, joihin ei tarvii välttämättä kolmea kiloa erikoista Japanista tilattua paperia ja tietynlaisia naruja, joita tekee tietyn afrikkalaiskylän naiset... Tässä muutama kuva:

Kauneimmat käsityöt -sarjan toinen osa keskittyy kirjontaan ja pitseihin... (alan selkeesti mummoutua) Mutta oikeesti musta olis kyllä kiva osata kaikenlaista. Ensimmäinen osahan mulla onkin jo.

Railakas lauantai

Laiska bloggaaja täällä taas hei. Kesälomat on nyt reissailtu ja kaikki vapaapäivät menee jossain muualla kuin kotona. Nyt oon vihdoin jo toista päivää peräkkäin kotona. Lauantain vietimmekin varsin railakkaasti: J teki gradua ja mä tein verhoja! 

Täällä on asuttu kohta 4 kk ja olohuone sai vihdoin verhot. Tallinasta löytyi kangasta kahteen verhoon yhteensä 27 eurolla, varsin kohtuuhintaista. Kankaassa oli muistaakseni puolet pellavaa ja puolet jotain muuta. Vedin kolmesta kohtaa pystysuuntaan pari lankaa pois, jolloin verhoon tuli raitoja. Raidat ovat tosi huomaamattomat, mutta kuitenkin tykkään, että verhossa on jotain muutakin kuin pelkkää valkoista. Lankojen vetäminen oli kyllä aika hermoja raastavaa, mutta mullahan oli aikaa :)

Pari viikkoa sitten ompelin aiemmin esitellyn kirjan ohjeella pienen käsilaukun. Tarkoitus olis tehdä vielä reunoihin pienet kangaslenkit, jotta niihin saa tarpeen tullen pujotettua hihnan. Kaikki kankaat taas vaihteeksi äidin varastoista. Tässä käytin ekaa kertaa tollasia magneettinappeja, jotka ovat erittäin helppoja kiinnittää (ei tarvitse ommella lainkaan) ja toimivat mainiosti. Laukun läpän reunaan tuli ryppy, jonka ammattimaisesti peitin kukkasella.

Kesän alussa syntyi neulepaita, jonka malli on mainio. Ohje täältä ja lankana BC Garn Allino. En jaksa nyt kuvata sitä päälläni, varsinkin kun valokuvaaja yrittää parhaansa mukaan keskittyä siihen graduun.

Loppuun vielä vilautan kuvan pikkuveljen synttäreiltä, joihin äiti ja sisko taiteilivat Super Mario -kakun! Käsityötä tämäkin.

P.S. Edellisen viestin peitolle syntyi tällä viikolla pieni tyttö köllöttelemään!

Minuuttimekko ja muita räpellyksiä

Sain vihdoin uudessa kodissa omankin tietokoneen nettiin, joten pääsen bloggaamaan! Nyt tuleekin paljon juttuja. Kesäloma (osa 1) meni pyöräillessä Mikkelistä Joensuuhun.

Näytä Pyöräretki Anttola-Joensuu suuremmalla kartalla

Mä inhoan meidän ilmoitustaulua, koska se on ruma ja rikki, mutta täällä asuu herra x, jonka mielestä se on aivan välttämätön, koska sinne laitetaan kaikki tärkeät laput. Ratkaisu: päällystetään taulu kivalla kankaalla, jollon se näyttää kivalta, kelpaa mulle, mutta palvelee myös alkuperäisessä tarkoituksessaan. Huomaattehan, kuinka monta tärkeää lappua siellä jo on ;)

Ostin Surrur-kirjan ja väkersin minuuttimekon ja sille vyön. Ei kyllä valmistunut ihan minuutissa, mutta on se kiva silti.

Tein myös räätälinliivin samasta kirjasta. Yleensä teen s-kokoisen yläosan, mutta tässä se oli kyllä ihan nukenvaatekokoa, tein l-koon liivin ja tuli sopiva.

Juhannus meni kotosalla äidin kangaslaatikoilla. Edellämainitun kirjan innoittamana keksimme monia tapoja käyttää kankaanpaloja ilman ompelukonetta.

Lisäksi kuva tekemästäni joululahjasta, jota en oo vaan muistanut kuvata aiemmin. Ohje on ihan omasta päästä (ja kainaloaukoista tulikin sit liian pienet...) ja lankaa en enää muista (joku ohut alpakkalanka). Keskellä kulkee pieni ja huomaamaton palmikko.

Tällä hetkellä puuhailen muutaman tilkkutyön parissa. Vuosia sitten, kun olin "Pikku-Elli", äiti teki tilkkutyötä ja mä autoin silittämällä ja leikkaamalla langanpätkiä. Totesin äsken, että tarvitsisin nyt Pikku-Ellin. Harmi, että niiden valmistukseen menee n. 10 vuotta ja huomattavan paljon vaivaa.