Häämekko

Tässä se nyt on, mun hääpukuni. Virkkuuhommat aloitin viime jouluna, ja valmista tuli elokuussa, edellisenä iltana ennen häitä. Osa pitseistä on muualta saatuja ja muiden ompelemia. Itse olen tehnyt ehkä vähän yli puolet. Pitsiohjeita löytyi valtavasti lähimmän S-marketin ja Prisman hyllyltä pitsilehdistä. En ole tajunnut kuinka paljon niitä julkaistaankaan. Alla oleva vihreä mekko on vanhasta Moda-lehden ohjeesta, jota olen käyttänyt aiemminkin. Kangas oli kallein osuus koko projektissa, mutta se on aivan ihanan tuntuista silkkiä. Ja alkuperäinen idea oli tietenkin täältä. 

Kengät värjättiin kankaan väriseksi, ja valkoinen silkkibolero syntyi 2 päivää ennen häitä jotain t-paitakaavaa soveltamalla. Tärkeä ominaisuus mekossa oli sen soveltuvuus pyörällä ajoon. Tyllialushameesta kerroinkin jo aiemmin. Pitsien sovitus puvun päälle ja oikeaan muotoon ompelu oli yllättävän vaikeaa (kuva, jossa makaan olohuoneen lattialla, kaverit pistelee nuppineuloilla pitsejä kiinni kankaaseen). Lopputulokseen oon kuitenkin tosi tyytyväinen, enkä osaisi muunlaista pukua enää päälleni kuvitellakaan! Ylin + kaksi alinta kuvaa (c) Antti Halinen.

Onneksi!

Onneksi olen aina pitänyt palapeleistä. Helmaan on hankala sovitella pyörylöitä, vaikka luulin sitä helpommaksi kuin yläosaa. Yläosassa mulla oli tosin kaveri apuna, kun itse toimin mallinukkena. Maaliviiva häämöttää, ja kesäflunssan myötä tullut sairasloma + Teho-osasto DVD:t saavat työn pikkuhiljaa etenemään.

Etenee...

Tyllialushame

Tyllialushameen ohjetta etsin netistä ja muutaman luettuani otin mallia ainakin näistä: Seinäruususen  ja Madam B.C.:n ohjeet. Tylliä ostin 3 m (leveys 150 cm) ja jonkin verran sitä jäi ylikin. Voi tosin olla, että haluan vähän vielä muhkeutta lisää. Ylimpänä on 150 cm leveä vuorikangaskaitale, korkeutta n. 20-30 cm, en mitannut. Seuraavana n. 30 cm korkeaa tylliä 3 m:n leveydellä rypytettynä 3 kerrosta. Alimpana kaksi 15-20 cm korkeaa ja 6 m leveää tyllikaitaletta. Vyötärökuminauhaa täytyy vielä vähän kiristää että pysyy päällä, kun tuossa alkaa olla massaakin vetämässä alaspäin. 

Vinonauhat tein itse tällä ohjeella, joka oli selkeä, mutta muuten nauhan teko ja varsinkin ompelu oli melko vaivalloista. En jaksanut taittaa nauhaan kuin sen keskitaitoksen silitysraudalla ja sivutaitokset käänsin ommellessa. Mun nauha kun ei ollut kovin tasalevyistäkään, niin ei sillä ollut niin väliä. Kolme iltaa meni nauhan ompeluun, muihin osiin yksi ilta :D

Testasin hametta pikkusiskon kaapista löytyneen kesämekon kanssa (joka muuten on ratkaisu kaikkiin mun kesäjuhlapukeutumisongelmiin tulevana kesänä! Kannattaa välillä käydä toisten vaatekaapilla.).

Lisää pitsiä

Koska tunnelin päässä näkyy jo valoa, voin paljastaa pitsiympyröiden takana olevan idean. Bongasin tämän netistä joskus pari vuotta sitten, enkä ole sen jälkeen enää muunlaista hääpukua osannut päälläni kuvitella. Kävin liikkeessä sovittamassa perinteisempiä malleja, mutta ajatukset saivat vaan vahvistusta siellä. Pitkät mekot olivat tosi painavia, ahdistavia ja varmasti tositilanteessa myös kuumia. Kaupasta löysin yhden, joka olisi voinut päästä mun päälle, ja sekin oli vain polvimittainen. Haluan ylhäältä istuvan ja vyötäröltä levenevän, ei mitään merenneitomalleja, joten puku on myös melko helppo ommella. Halusin myös sellaisen mekon, jota voi käyttää myöhemminkin, joten ajatuksena on käyttää vihreää osaa sellaisenaan. Pitsejä pitää tehdä vielä roimasti lisää, mutta vihreä mekko on lähes valmis.

Kuva täältä.

Virkkaushommat aloitin joulun tienoilla ja äskettäin pesin, tärkkäsin ja pingotin ensimmäisen erän. Sen jälkeen sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa mennään, eli veikkaisin että noin neljäsosa niistä on valmiina. Alla on myös vihreä kangas, josta mekko on tehty. Nuppineuloja piti välillä ostaa lisää, kun loppuivat kesken! Viimeisenä on vielä kuva osaprojektista nimeltä tyllihame. Siitä voisi kirjoittaa kymmenosaisen romaanin, jos työn määrä yhtään korreloi blogitekstin pituuden kanssa.