Sivut

maanantai 17. toukokuuta 2010

Uusi ystävä

Mulla on uus kaveri nimeltään Canon EOS 550D, ja se on ihana. Mä näin heti ensi silmäyksellä, että me tullaan hyvin juttuun. Sopivasti sain viime viikolla kuvaa vaille valmiiksi pitkään työn alla olleet raitasukat, joista piti tulla laskettelusukat, mutta ne on vähän turhan löysät monon sisään.

Värit on aivan ihanat, ja näille sukille löytyy kyllä varmasti käyttöä. Lankana Zauberball ja väri Frische Fische. Jaoin lankakerän kahteen kerään ja neuloin 5 kerrosta vuorotellen kummallakin kerällä. Nokkela huomaa, että kerät on neulottu eri päistä aloittaen. Tarkoitan siis, että toisella kerällä lankaa tuli "alusta loppuun" ja toiselta "lopusta alkuun", jolloin jossain vaiheessa värisävyt kohtaavat, eikä kerroksia erota toisistaan. Toisessa sukassa on tuo oranssi kohta ja toisessa sinertävä.
Työn alla on myös tosi simppeli neulepusero teeteen vihreästä alpakkalangasta. Eteen tulee varmaankin pienet söpöt puiset napit ja ylös jotain kirjoneuletta tai raitaa tuosta valkeasta langasta. Tää valmistuu joskus, olen viime aikoina ollut aika laiskalla tuulella. 
Ehkä hellekin vaikuttaa siihen, ettei huvita neuloa. Meillä on sisällä 32 astetta lämmintä, kiitos tuon ihanaisen auringon, joka paistaa koko päivän sisään. Loppuun vielä kuva työpaikastani ja sen taustalla mahtailevasta cumulonimbuksesta. Onko työmatka liian lyhyt, jos työpaikka näkyy omalta parvekkeelta? (klikkaa kuvaa, niin näet suurempana)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kassi kypärälle!

En ole kovin hyvä ompelija ja jälki on yleensä mitä sattuu. Saatan saada hyvää aikaan, jos seuraan ohjetta tarkasti, enkä yritä soveltaa yhtään mitään. Tämä johtuu varmaankin seuraavista seikoista, jotka kuvailevat mun ompeluprosessia:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta huonosti suunniteltu on jo valmis. Kaavoja ei ole tehty luoville ihmisille (jollainen tietysti itse olen), nuppineulat on huonoille ja silitysrauta niille, joilta puuttuu itseluottamusta. Ratkominen on inhottavaa, minkä takia ratkoja kannattaa piilottaa aina mahdollisimman hyvin.

Nyt kävi kuitenkin niin, että mun laskettelukypärä tarvitsee pehmustetun suojakassin. Näin siksi, jotta se olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa sitten kun sitä oikeasti tarvitaan. Materiaalina makuuhuoneen verhokankaan jämät. Verho on pimennysverhoa, ja paksuutensa vuoksi ajattelin sen sopivan tähän. Väliin on tungettu siivouksen yhteydessä löytynyttä pehmustemuovia. Varmaan jostain postipaketista alunperin. Tuo valkoinen on verhokankaan nurjaa puolta.

Tein mallista mahdollisimman yksinkertaisen, mutta silti siitä ei tullut niin siisti, että sitä voisi kuvata yksityiskohtaisemmin :) Nyöriä täytyy varmaan käydä ostamassa, kun en löytänyt kotoa riittävän pitkiä jämäpaloja. Tein puuvillalangasta ensimmäiset versiot, mutta luulen niiden menevän aika äkkiä poikki, koska kassi on yläreunastaan melko paksu ja jäykkä.
Huolitellun ulkoasun viimeistelee vaaleanvihreä makuuhuoneen päiväpeittokankaan jämäpala sivusaumassa, siksakilla kiinnitetty tietenkin!
Yritin virkata kassiin heijastinlangasta kukan tai tähden, mutta turhauduin, ja liimasin sen sijaan kypärään Tatu ja Patu -tarran!
Ensimmäinen aurinkoinen ja LÄMMIN kevätpäivä ja mä vaan istun sisällä ompelemassa. Yritin potea huonoa omatuntoa, mutta sit mä muistin olleeni töissä koko aamun, reippailleeni pyörän huoltoon ja kiertäneeni kaks kirppistä. Kyllähän meteorologin pitäisi tietää, että huomennakin ehtii nauttia auringosta!