Sivut

maanantai 18. helmikuuta 2013

Maailman parasta

Maailman paras synttärilahja (ainakin kyseiselle sankarille) on uudet villasukat. Näiden ohje on Cookie A.:n kirjasta Sock Innovation. Sehän on suomeksikin julkaistu, mutta nyt en muista enkä löydä suomenkielistä nimeä. Malli on Milo ja tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että palmikothan menee sukissa ihan eri tavoin; molemmissa tuli virhe, mutta eri kohtaan :) En jaksanut välittää, ja tämä oli mukavaa vaihtelua pitsiympyröille, joita teen 0,75 mm:n virkkuukoukulla (2,5 mm:n sukkapuikot on sen jälkeen TOSI paksut).




Nyt on muutakin maailman parasta ilmassa, nimittäin pannukakku. En ole mikään himokokkaaja, mutta tykkään häärätä keittiössä. Tämän illan tenttituskaa lievittää bloggauksen lisäksi maailman paras pannari. Netissähän ohjeita on yllin kyllin, mutta mä väitän, että niiden muiden sijaan tää on maailman paras.


Mun pannarin "salaisuus" on se, ettei itse pannarissa ole rasvaa lainkaan, mutta uunivuokaan laitetaan reilu nokare voita tai margariinia ja se sulatetaan uunissa. Sen jälkeen vuoka voidellaan sillä ja päälle kaadetaan taikina. Näin tulee ihanan mehevä ja rapea kullankeltainen pohja. Tämä ohje on n. puolikkaalle pellilliselle. Meillä tehdään uunivuokaan, koska pellillinen kahdelle olisi suorastaan kohtuutonta. Tai no, tulisihan se syötyä, mutta parempi näin. Taikinan ohjeen yhdistelen sitten usein eri nettilähteistä, mutta jotenkin näin se tänään meni:

2 dl venhäjauhoja,
0,5 dl sokeria,
1 tl vaniljasokeria,
1 tl leivinjauhetta ja
ripaus suolaa
sekoitetaan kulhossa.
Päälle kaadetaan 2 dl maitoa ja sekoitetaan hyvin. Kun taikina on tasaista, lisätään
2 dl maitoa tai vettä ja
2 munaa.

Valmis taikina kaadetaan lämpimään voideltuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa 20-30 minuuttia. Päälle voi ennen paistamista laittaa vielä muutaman voi/margariininokareen. Tupla-annoksesta tulisi varmaan pellillinen, mutta sokerin määrän voi ihan hyvin jättää tuohon. Mun mielestä on mukavampaa, kun makeuttaa sen jälkeenpäin lautasella vaikkapa mansikoilla. Tänään kaveriksi tuli mustikoita ja nyt siirryn kasvatussosiologian pariin, jotta jatkossakin olisi varaa herkutella...


2 kommenttia:

  1. Tuohan hyvä idea laittaa pannari vuokaan niin voi tehdä pienemmänkin satsin :) Mikseihän ole tullut aikaisemmin mieleen moista..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meni mullakin 20 vuotta ennen kuin keksin sen :)

      Poista