En ole kovin hyvä ompelija ja jälki on yleensä mitä sattuu. Saatan saada hyvää aikaan, jos seuraan ohjetta tarkasti, enkä yritä soveltaa yhtään mitään. Tämä johtuu varmaankin seuraavista seikoista, jotka kuvailevat mun ompeluprosessia:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta huonosti suunniteltu on jo valmis. Kaavoja ei ole tehty luoville ihmisille (jollainen tietysti itse olen), nuppineulat on huonoille ja silitysrauta niille, joilta puuttuu itseluottamusta. Ratkominen on inhottavaa, minkä takia ratkoja kannattaa piilottaa aina mahdollisimman hyvin.
Nyt kävi kuitenkin niin, että mun laskettelukypärä tarvitsee pehmustetun suojakassin. Näin siksi, jotta se olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa sitten kun sitä oikeasti tarvitaan. Materiaalina makuuhuoneen verhokankaan jämät. Verho on pimennysverhoa, ja paksuutensa vuoksi ajattelin sen sopivan tähän. Väliin on tungettu siivouksen yhteydessä löytynyttä pehmustemuovia. Varmaan jostain postipaketista alunperin. Tuo valkoinen on verhokankaan nurjaa puolta.
Tein mallista mahdollisimman yksinkertaisen, mutta silti siitä ei tullut niin siisti, että sitä voisi kuvata yksityiskohtaisemmin :) Nyöriä täytyy varmaan käydä ostamassa, kun en löytänyt kotoa riittävän pitkiä jämäpaloja. Tein puuvillalangasta ensimmäiset versiot, mutta luulen niiden menevän aika äkkiä poikki, koska kassi on yläreunastaan melko paksu ja jäykkä.
Huolitellun ulkoasun viimeistelee vaaleanvihreä makuuhuoneen päiväpeittokankaan jämäpala sivusaumassa, siksakilla kiinnitetty tietenkin!
Yritin virkata kassiin heijastinlangasta kukan tai tähden, mutta turhauduin, ja liimasin sen sijaan kypärään Tatu ja Patu -tarran!
Ensimmäinen aurinkoinen ja LÄMMIN kevätpäivä ja mä vaan istun sisällä ompelemassa. Yritin potea huonoa omatuntoa, mutta sit mä muistin olleeni töissä koko aamun, reippailleeni pyörän huoltoon ja kiertäneeni kaks kirppistä. Kyllähän meteorologin pitäisi tietää, että huomennakin ehtii nauttia auringosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti